Hyvinvointialueet tulee pakottaa panostamaan työntekijöidensä hyvinvointiin

Hyvinvointialueiden tilanne on tukala, sillä ne joutuvat kattamaan tänä vuonna kertyvän yli miljardin euron alijäämänsä vuoden 2026 loppuun mennessä. Se tarkoittaa, että hyvinvointialueiden on sopeutettava toimintaansa ja elämään aiempaa pienemmillä resursseilla.

Kaiken lisäksi resurssit ovat jo nyt pienet. Sosiaalibarometrin mukaan jopa puolet sote-johtajista sanoo, että kustannusten hallinta on huonolla tai melko huonolla tasolla. Fakta on, että hyvinvointialueilla ei ole oikotietä onneen. Tilannetta ei voi kääntää nopeasti, joten alueet joutuvat painimaan talousmurheiden kanssa vielä pitkään. 

Hyvinvointialueiden on toistaiseksi hyväksyttävä tilanne ja keksittävä keinoja, joilla ne pystyvät toimimaan mahdollisimman tehokkaasti. Tärkein keino on panostaa työntekijöiden hyvinvointiin, sillä hyvinvoiva työntekijä on myös tehokas työntekijä. Työterveyslaitoksen mukaan liiallisesta työmäärästä ja vähäisestä työn hallinnasta johtuva stressi on ollut sote-alalla nousussa jo vuodesta 2017 alkaen – ja korona-aika vain kiihdytti nousua, joten alalla on nyt tehtävä täyskäännös.

Ilman henkilöstön hyvinvointia heikentyy koko sotesysteemi: tavoittavuus, hoitojonot, hoidon laatu – kaikki. Ei myöskään pidä unohtaa, että hoitajien pako alalta pahentaa tilannetta entisestään.

Selvin ratkaisu piilee teknologiassa. Digiasioita pitää viimeinkin alkaa tehdä viisaasti ja etenkin siten, ettei teknologiaa koeta taakkana. Päinvastoin, teknologia pitää kokea arvoa luovana renkinä. Työkaluja ei kuitenkaan pidä kilpailuttaa ja ostaa miettimättä ensin, millaisia käytännön muutoksia hoitotyön arkeen halutaan. Hankinnan hintalapun tuijottamisen sijaan tulisi varmistaa sen tuottavuuteen, hoidon laatuun tai työtyytyväisyyteen vaikuttavat tekijät. Kun tämä vaikutus todennetaan, voi itse hankinnan summa muuttua täysin epäoleelliseksi kokonaisuuteen nähden.

Hankinnoista päättävien sotejohtajien on kuunneltava henkilöstöä ja annettava heille valtaa vaikuttaa omaan työhönsä. Sen myötä soteala saa käyttöönsä aitoa vaikutusta tuovia työkaluja. Nykyinen teknologia mahdollistaa hoitojonojen purkamisen monikanavaisesti, laadukkaammat kohtaamiset potilaan ja soteammattilaisen välillä, nopeammat hoitopolut, paremman resurssien suunnittelun ja kaikkiaan tehokkaamman työskentelyn.

Haluamme varmasti kaikki varmistaa hoidon laadun, kustannustehokkuuden ja ennen kaikkea ammattihenkilöstön työssä jaksamisen. Tässä asiassa meillä ei ole aikaa hukattavaksi. Siksi hyvinvointialueet tulee pakottaa panostamaan työntekijöidensä hyvinvointiin.